Niin kauan kuin olen Japanista ja sen kulttuurisra ollut kiinnostunut olen törmännyt käsitteeseen "ernu". Ernu on lyhenne sanasta erilaiset nuoret. Ajatuskin tästä sanasta saa vereni kiehumaan, en siihen pitkään aikaan ole omalla kohdallani törmännyt mutta aina on epätietoisia ihmisiä joten tässä tätä nyt tulee: "Ernu" sanallahan viitataan tai no on ainakin ennen viitattu erilaisiin nuoriin eli nuoriin jotka erottuvat muista ikäisistään useimmiten pukeutumistyylinsä vuoksi. Nykyään sanaan törmää kuitenkin eniten sellaisten ihmisten keskuudessa jotka tykkäävät animesta/mangasta. Heti alkuun sanon kuinka pettynyt olen ihmisiin, heidän ennakkoluuloihinsa ja väärinkäsityksiinsä.
On ihmisiä joilla ei ole hajuakaan missä paikassa sanaa ernu kannattaisi käyttää. Opiskelin yläasteen 8-luokkalla vuoden japania. Se oli mukava kurssi joka suurimmaksi osaksi keskittyi japanin kulttuuriin (ruokiin, perinteisiin, tapoihin jne.). Kerroin sitten kaverilleni kurssista ja sanoin että näin luokassa tytön jolla oli siniset hiukset. Kaverini tokaisi minulle "Joku ernu."...Eli jos istut japanin tunnilla ja omistat siniset hiukset olet ernu.
Sanoisitko häntä ernuksi koska hänellä on siniset hiukset? Kuvittele hänelle blondit hiukset.
On myös ihmisiä jotka pitävät ernu käsitettä jotenkin positiivisena. He saattavat kutsua itseään ernuiksi taikka otakuiksi (mikä on vielä pahempi sillä otaku termi viittaa obsessiivisesti animeen/mangaan addiktoituneeseen ihmiseen jolla ei ole mitään muuta elämää.) Kerran kaverini oli sanonut yhteiselle tutullemme että täällä päin ei asu hirveästi pikkuernuja niin tämä tuttu oli todennut siihen että asuthan sinä ja Alisa siellä... Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa jos haluaa olla ernu ja kutsua itseään sillä nimellä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon että kaikki eivät siitä pidä. Nimeen usein törmää juurikin hakkumanimenä. Myös sanoilla ernu ja pikkuernu on eroja.
Weaboo = englanninkielinen vastine sanalle ernu
Haluan tehdä selväksi että todella harvan ihmisen korvaan käsite ernu kuulostaa hyvältä, ja siksi ketään ei sillä nimellä kuuluisi kutsua. Ketään ei ikinä tulisi haukkua hänen kiinnostuksen kohteiden perusteella. Me ihmiset jotka olemme kiinnostuneet Japanista emme eroa mitenkään ihmisistä jotka ovat kiinnostuneet vaikka... Amerikasta. Me ihmiset jotka harrastamme cosplayta emme eroa ihmisistä jotka harrastavat jalkapalloa. Ihmisten harrastukset ja kiinnostukset ei oikeuta syrjimiseen, vähättelyyn taikka leimaamiseen.
Jollain tasolla kuitenkin ymmärrän mistä tämä paha maine on tullut. Nimittäin ihmisten korviin ja silmiin pistää tietenkin aina ne pahimmat tapaukset. On paljon anime harrastajia jotka riehuvat cossit päällä ympäri kaupunkeja ja kahviloita, huutelevat lauseidensa väliin nolosti KAWAIITA ja DESUA, spämmivät facebookseinänsä obsessoituneesti typerillä anime kuvilla, eivätkä selvästikään osaa käyttäytyä. Usein syynä huonoon käytökseen voi olla nuori ikä mutta monet lapsetkin osaavat käyttäytyä. Joskus ehkä "eläydytään" liikaa siihen cossattavaan hahmoon eikä tulla ajatelleeksi miten todella julksilla paikoilla tulisi käyttäytyä. Toisinaan myös kuulee kuinka esim. coneissa on tapahtunut ilkeyksiä, japanilaisten artisiten keikoilla draamaa ja sekasortoa, anime piireissä pedofiiliaa jne. Nämä valitettavat tapaukset kantautuvat ensimmäisinä ja voimakkaimpina ulkopuolisten korviin ja niillä sitten leimataan muutkin saman harrastuksen parissa pyörivät (mikä ei tietenkään ole oikein). Ja kun mietitään edellä mainittuja tapauksia niin voisiko olla mahdollista että pelkät anime piirit eivät syylisty näihin? Voisiko olla että kouluissa kiusataan ja syrjitään himisiä? Voisiko olla että länsimaalaisten artisitien keikoilla tönitään ja hakataan ihmisiä? Voisiko olla että netti on yleisestikin täynnä pedofiilejä? Voisi. Nimittäin kaikkiin näihin tapauksiin olen törmännyt useasti. Jopa useammin kuin animepiireissä.
Voi pikku Alisa lolitaa vs. Alisa 16v
Jos tapaisin nyt menneisyyden minäni. Alisan 6-luokalta saattaisin vähän hävetä ja mielessäni ajatella kyseistä tyttöä "pikku ernuksi". Se tyttö tykkäsi pukeutua huonosti tehtyihin cosseihin, leikkiä ne päällä kavereidensa kanssa, lukea ja piirtää päivät pitkät mangaa. Mutta mitäs väärää siinä on? Lapsihan minäkin olin ja onko nuo intressit nyt niin hirveesti muuttuneet? Kiinnostukset pysyy mutta niiden ilmaiseminen vain vaihtaa muotoaan. Rehellisesti sanottuna minua ei ole kiinnostanut Japani taikka sen kulttuuri sushien lisäksi piiitkiin aikoihin ja tässä lukioaikana olenkin miettinyt että kauankohan tätä enää jaksan. Menen aina kavereideni kanssa coneihin mutta en pitkiin aikoihin ole vaivautunut tekemään kunnon cosseja. En ole ostanut ainuttakaan mangapokkaria yli vuoteen, en ole kuunnellut japanilaista musiikkia pahemmin 8-luokan jälkeen ja pidän manga tyypillistä "piirustustyyliä" jokseenkin mauttomana. Kuitenkin. Sain kaveriltani viikko sitten ilmaiseksi pienen kasan mangaa. Se teki minut jostain syystä tosi onnelliseksi ja herätti kiinnostustani uudelleen. Minä saan tykätä mangasta jos haluan. Minä saan tykätä länsimaalaisista sarjakuvista jos haluan. Voin tykätä mistä vaan ja se olen silti vaan minä enkä mikään ernu. En ole ernu eikä kukaan koskaan ole ollutkaan! DESUCONISSA NÄHDÄÄN! <3
Ps. Tiesitkö että cossattavia hahmoja on paljon erilaisia eikä hahmon tarvitse olla mangasta vaan voit vaikka cossata lempi elokuva taikka pelihahmoasi? Eihän Harry Potterkaan ole japanilainen manga mutta silti siitä näkee paljon cosseja.
"It's time to begin, isn't it?
I get a little bit bigger but then I'll admit
I'm just the same as I was
Now don't you understand
That I'm never changing who I am"
Heippa taas teille ketkä blogiani lukevat c: Tässä on taas ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä ja jotenkin musta tuntuu että viime viikkojen aikana olen kasvanut henkisesti. Olen tehnty päätöksiä joidenka saattamana olen lopettanut vuosia kestäviä asioita, olen kasvanut siihen pisteeseen että ymmärrän että muutoksia on tehtävä taikka tulisin vielä jonakin päivänä katumaan kyseisten asioien vainoamana. Olen yrittänyt suhtautua vastoinkäymisiin positiivisemmin ja kypsästi "kävi miten kävi, se on ihan ok." Olen hoitanut kasan tärkeitä asioita pois alta. Tunnen onnistumisen tunteita kun teen päivässä edes yhden aisan joka johdattaa minua eteen päin. Mutta sitten taas on päiviä kun en saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi ja tunnen itseni vain turhaksi pettymykseksi. Nyt kuitenkin olen päättänyt että tässä on se kohta kun ryhdyn ajattelemaan itseäni ja tekemään asioita edetäkseni elämässä. Koulu on jo kohta lopullaan, eikä motivaatiota liiemmin löydy. Aijon kuitenkin yrittää selviytyä viimeisestä koeviikosta ja alottaa sitten ensi lukuvuonna "puhtaalta pöydältä".
Leikin outoa poikaa
X.E.S - lopputyöni - maalaus - aiheena omankehon oikeus
Suloinen ystävättäreni ja hänen päättötyönsä oudoista fobioista
Noh kumminkin se siitä itsepohdiskelusta. Jos puhutaan viimeaikaisista vapaa-ajan touhuistani niin olin vappuna kavereiden kanssa Tampereen koskenrannassa. Hengailtiin siellä viidestä eteenpäin. Oli oikein mukavaa. Puhuin paljon ihmisille joille en aikaisemmin ollut uskaltanut puhua ja toivon että joku vielä tulisi puhumaan takaisin (sillä itseäni ehkä hävettää nyt . . .), istuskelimme huopien ja muiden rättien päällä isolla porukalla ja puhuimme kaikenlaista sekavaa. Porukka kuitenkin lähti aikaisemmin kuin olin odottanut ja kävelin jo yhdentoista aikaan kaverini kanssa käsikädessä kämpilleni syömään nuudeleita ja katsomaan pari jaksoa Frendejä. Vapun jälkeen menin perjantaina Riihimäelle kaverini cosplay bileisiin joissa oli jopa odotettua hauskempaa. Seuraavana päivänä sitten minä ja 4 darrapeikkoani suuntasimme luokseni Hämeenlinnaan. Loppuviikonloppu meni syödessä ja pelatessa että katsoessa kaikenlaista. Näin Frozen-leffan ensimmäistä kertaa ja hyvä oli! En oikein tiennyt mitä odottaa mutta silti elokuva ylitti odotukseni. Tällä viikolla sitten olen vääntänyt kaverini kanssa susheja ja tehnyt asioita päättötyöni parissa. Nimittäin ARXin kuvataidekoulun päättötyönäyttely aukesi viime keskiviikkona ja samana päivänä minulla oli työni arviointi. Arviointi tilaisuus meni mainiosti. Mukana oli opettajani sekä mukava taidemaalari. Keskustelimme työstäni sekä sen aiheesta. Kehuivat kovasti työtäni ja sanoivat että akryllimaalit kangaspohjalla sopivat minulle ja että minun kannattaisi kehittää ja jatkaa asiaa samaan malliin. Arvioinnin jälkeen alkavissa avajaisissa sain sitten ruusun ja vähän palautetta muilta opettajiltani.
Tänään sitten olisi pitänyt lähteä kaverin mökille mutta kaveri valitettavasti sairastui. Harmittaa toki koska tätä oltiin odotettu mutta ehkä sitten myöhemmin uusi yritys c: Nyt minulla ainakin on aikaa itselleni ja voin pyhittää tämän viikonlopun asioiden hoitamiseen ja väkertämiseen. Siitä puheen ollen latasin tänään uuden videon you tubeen jonka linkkaan tähän postaukseen (sen lisäksi linkkaan Tallinna-videon jota aikaisemmin en ole tänne linkannut). Todennäköisesti tämän viikonlopun aikana tulen lataamaan vielä yhden uuden videon tai jos olen ahkera niin jopa kaksi! Joooooo.... Tulipa tätä tekstiä taas mutta kiitos paljon niille ihanille jotka jaksoivat lukea kaiken <3
