Muuttuuko ihminen?

Mä oon miettinyt sitä kuka mä oon ja miten mä mun elämää elän. Toisinaan mä katon peiliin ja mietin että oonko toi mä. Mä en oo se sama epävarma tyttö yläasteelta tai se pullaposkinen sinisilmäinen ala-astelainen.

 Silloin tällöin mä mietin kuinka paljon oon kasvanu ja kehittyny. Mä oon oppinu niin paljon ja saavuttanu asioita joihin en ois uskonu koskaan pystyväni. Samana iltana mä saatan käpertyä sänkyyni itkemään sitä kuinka turha oon, kuinka mä en tuu pärjäämään ja musta ei oo mihinkään.

 Mä oon onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan oon ollut. Mulla on kaikki mitä mä tarvitsen ja en anna tuntemattomien lannistaa mun fiilistä, mut silti musta tuntuu et jokin rajoittaa mua. Se ei oo ne tuntemattonat vaan läheiset. Mä haluisin saada avoimesti olla onnellinen. En kuule sanoja "sä oot hyvä juuri tuollaisena" onko se oikeesti niin hankalaa?

 En mä taas tiiä mitä mä tälläkin postauksella haen takaa, kunhan tyhjennän päätäni. 

 Tuntuuko teistä joskus siltä että te ette vaan sais olla omiaitsejänne vaikka ite ette haluis olla muuta kuin mitä nyt ootte? Tai kamppaileeko joku sen tunteen kanssa että haluaisitkin olla kaikkea muuta kuin mitä olet?

No hei dojoing

 Heippa hei taas teille sinne niiin joo <3 Kesäloma vyöryi kovaa vauhtia ohitse ja tuntu siltä etten aina pysynyt edes kyydissä. Jokainen päivä oli erilainen, tylsää ei ehtinyt tulemaan ja nyt on Lontoossakin piipahdettu. Reissun aikana mittarissa tuli täyteen se 18v ja lähipäivinä olenkin tutustunut "aikuisten asioihin". Vau. Palasin tällä viikolla koulun penkille abivuottani viettämään ja ensimmäinen jakso on onneksi aika leppoisa vaikka kaksi englannin kurssia saa ajtukseni sekaisin ja koulupäivien väleissä on turhan pitkiä hypäreitä. Toivon että tänä lukuvuonna saisin elämäni uuteen uskoon. Olen nimittäin viimeaikoina ollut tosi onnellinen, elämäntilanteeni ei voisi olla parempi. Jospa siis tänävuonna panostaisin oikesti kouluun, kirjoitukset kuitenkin lähenevät ja opittavaa ja käytäviä kursseja on vielä paljon. Ajattelin myös aloittaa salilla käymisen, jospa jo ihan ensiviikolla. Liian usein vietän koulupäivien jälkeisen aikani lepäillen ja töllöttäen telkkaria tms. yhtä turhaa. Salilla käyminen voisi tuoda vähän puhtia päiviin ja aktivoisi varmasti aivojakin opiskelua varten :D Voisin treenata itselleni mukavaisen lautavatsan ja kiinteän beban.

Näin koulun alkamisen myötä olen myös löytänyt taas intoni laittautumiseen <3 Jotenkin meikkaaminen ja laittautuminen tuo niin hyvän mielen. Meikkaaminen on taidetta jolla voi ilmaista itseään, kun kävelee ympäriinsä haluamassaan sotamaalauksessa kohottaa se kovasti mieltä. Monet väittää meikin olevan naamio ja merkki huonosta itsetunnosta yms. Itselläni on päinvastoin. Viime kevät oli vähän rankemman puoleista enkä silloin jaksanut panostaa ulkonäkööni pahemmin paskaakaan, nyt taas kun löytyy intoa sellaiseen kuvastaa se minusta terveempää elämää ja mielialaa. Noh höpötykset jääköön tähän. Toivottavasti ensikerralla saisin esitellä teille Lontoo-postauksen. Tälläkertaa sitä en saanut aikaan koska odotan saavani kavereideni ottamia kuvia. Siihen asti taas adios.

Tää haave käy heti toteen kun saan paypal tilin toimii <3

PS. Nykyään minut löytää myös Askista (/syövästä)