Wednesday, 25 April 2012

Real friends never betrays, real friends forgives, it's 50/50 I'd say





Ystävän menettäminen sattuu. Voisin sanoa että ehkä enemmän kuin seurustelu kumppanin menettäminen. Seurustellessa loppu on yleensä helppo, vain sanat "anteeksi, mutta tämä ei taida toimia", ja "vika ei ole sinussa". Näin sanotaan, sitten itketään, vakavissa tapauksessa muutama päivä, sitten se loppuu, piristyt ja kuukausien päästä aika kultaa muistot.... tai olet vain katkera. Ystävän menettäminen... siihen vaaditaan mm. luottamuksen pettämistä, jatkuvia riitoja, ylipäätänsä jotain mikä satuttaa toista jatkuvasti tai se ettei ystävät vaan koskaan tule toimeen keskenään. Mutta se ei pääty kilteillä sanoilla. Voiko joku muka oikeasti tulla "kohteliaasti" ystävällensä "tää ei ny toimi, oot rakas ja kaikkee muttet se oikee" no et voi. Siitä syntyy riitaa, pahoja sanoja ja itkua....  ja kurjinta on kun ettet voi enää mennä puhumaan tälle ihmiselle.... voit vain musitella hyviä hetkiä ja vaan toivoa... että saisit hänet takaisin.. sillä eikö ystävyyden pitäisi olla ikuista?



Kuitenkin molemmissa tapauksissa kolhut pitäisi olla siedettävissä. Ensinmäisen riidan ei tulisi kaataa koko suhdetta. Riidat ja pettymykset ovat luonnollisia ja kuuluvat jokaiseen suhteeseen. Niistä tulisi puhua rauhassa, selvittää mistä oikeasti on kyse, saada tietää molempien osapuolien näkemys. Asiat ovat sovittavissa. Pettäminen tai satuttaminen ei välttämättä tarkoita etteikö toinen välittäisi, tai että toinen vihaisi.
 Ihmiset ovat tyhmiä, tekevät ja sanovat asioita hetken mielijohteesta. Mutta koska ihmiset tekevät asioita hetken mielijohteesta, se pätee olotiloihin, vihaan, suruun, pettymykseen, iloon, väsymykseen jne. Asiat mitä sanotaan vihaisena tai surullisena saattavat olla helposti yli reagoituja. Eli vaikka jotain olisi sanottu jo vedenvarmasti, ei milloinkaan ole liian myöhäistä tulla takaisin ja pyytää anteeksi. Luottamuksen voi menettää mutta sen pystyy voittamaan takaisin. Koskaan ei tule unohtaa pyytää anteeksi, antaa aanteeksi, antaa tilaa ja antaa aikaa.





Ystävyys ja seurustelu sattuu. Se on varmaa. Harvoin kukaan tahalteen satuttaa mutta aina on mahdollisuus väärinkäsityksiin, kateuteen ja sokeuteen. Suhteet eivät ole helppoja. No ovatko ne sen arvoisia? Sen päätät vissiin itse mutta itse sanon että ON. Kipu ja murheet ovat vain pieni osa suhteesta johon kuuluu rakkautta, iloa, naurua, tukea, hauskoja hetkiä, toisen kuuntelua, murheiden jakamista, tulevaisuuden suunnitelmia ja niitä hauskoja juttuja mitä teemme aina yhdessä.



Pärjääkö maailmassa yksin? No pärjää, mutta onko se sitten hauskaa? En usko, kun on ystävä, matka elämäntiellä on puolet vähemmän raskasta kun on olkapää jota vasten itkeä, käsi josta pitää kiinni ja ihminen joka saa kauniit huulesi hymyyn.




Vaikka olisi monta ystävää, jokainen niistä on kultaakin kallimpi. Yhdenkin menetys sattuu, sattuu paljon. Siispä, eikö yritettäisi elää sovussa, selvitä elämän kolhuista, sopia ja kulkea yhtä matkaa? 


Sanoisin että ystävät ovat ihan vain elämäni tärkein asia.
Siispä anteeksi kaikesta mitä heitä kohtaan teen väärin.
Olen tyhmä, kömpelö, itsekäs ja harkitsematon.
Kiitos jos pysytte silti ystävinä!
Kiitos tuesta, ilahdutuksista, haleista ja hauskoista hetkistä.






Jooo kaikki kuvat (C) we<3it

6 comments:

  1. Ihmiset tekevät virheitä, mutta virheet tulee oppia antamaan anteeksi. Olen aina sun tukena ja ystävänä ja rakastan sua <3 :<

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä minäkin : / Ei kukaan voi olla täydellinen. Ihanaa, minäkin sinua <3

      Delete
  2. Menetettyä luottamusta ei saa takaisin. Rikottuja asioita ei voi korjata täysin. Luottamus on kuin peili; jos se menee rikki, sen voi korjata työllä ja vaivalla, mutta sen heijastuksessa tulee aina näkymään ne säröt. Onko se sen arvoista? Ei. Miksi tyytyä rikkinäiseen peiliin, jota ei ehkä ikinä saa korjattua, ja joka vain satuttaa sitä korjatessa, ja josta ei enää ikinä tule ehjän veroista?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi nyyh : D Anteeksi aijon nyt puhua suoraan. Ensinnäkin en tiedä miten oot ees koko tilanteen käsittänyt sillä mielestäni tekemäni "rike" ei ollut millään tavalla kovin vakava. Et en sit tiiä mikä siinä meni pieleen. Jos kuvittelit et oon kauheen viaton niin en, jos kuvittelit että oon täydellinen, niin en, ei ole kukaan muukaan. Kaikki ihmiset puhuvat toisista ihmisistä toisille, niin myös sinäkin. Eikä se tarkota sitä että ois puhunu paskaa, sitä en tehnyt. En nyt kuitenkaan jaksa tekemisiäni nyt enää enempää puloustella. Mielestäni ystävyys on aina korjaamisen arvoinen asia. En sitten tiedä sinusta. Muutenkin ihmetyttää miks mun blogia luet kun et kerran "IKINÄ HALUU KUULLA MUSTA MITÄÄN" :''D Että jos sut takasin saan niin otan mielelläni ja jos anteeksi rikkeistäni saan niin oon ilonen mutta musta tää sun näkemys tapahtuneesta on aivan liian dramaattinen, anteeksi vain.

      Delete
    2. Luin ton, koska yksi ihminen linkkas+käski lukea.
      En kuvitellut sua viattomaksi, en tosiaankaan. Itseasiassa kuvittelin kaikkea muuta, ja valitettavasti kuvitelmani osoittautuivat todeksi. To be honest, en jaksanut lukea sun koko kommenttia/tekstiä. Nice loppuelämää.

      Delete
    3. How dramatic. Noh, hyvää loppuelämää sit sinullekkin kun sitä niin tykkäät toivotella : D

      Delete