Sain kuin sainkin Tampere kuplii-videoni etuajassa valmiiksi!! Kone suostuikin lataamaan yhden videonmuokkaus ohjelman trialin ja tulen sen todennäköisesti ostamaan kun trial aika on ohi. Tässä kuitenkin tulos. Hieman hämmentävä video Tampere kuplii- viikonlopusta. Hauzkaaa.
Kyseisen videon "ylijäämämateriaalista" syntyi myös erillinen video jossa pohdin avaruudellisen suihkugeelin ihmeitä.
Huomenaamulla sitten kohti Viroa ja mahdollista uutta videota. Toivottavasti myös teille tulee hauska pääsiäisloma!! Hei hei!
Heippa! En ole taas hetkeen kirjoitellut mitään, eikä syynä ole ollut
laiskuus vaan se että olen ollut kiireinen elämäni kanssa. Kuitenkin
olen saanut jotain aikaiseksi nimittäin videoita. Editoiminen on vain
vienyt aikaa sillä minulla ei ole kotona käytössä kunnollista ohjelmaa
ja toistaiseksi joudun tekemään editoinnin koululla. Sen lisäksi olen kriiseillyt oktaavin kirkeaa ääntäni... (ei se kuulemma luonnossa ihan noin korkea ole...) Koossa on jo
materiaalit kahteen videon. Tässä postauksessa näette yhden ja toinen
tulee toden näköisesti ensiviikolla. Tämän postauksen videossa selitän
menoistani ja otan vähän kantaa typeriin netissä pyöriviin asioihin.
Seuraava video tulee olemaan pidempi ja monipuolisempi nimittäin se
kertoo pariviikkoa sitten olleesta Tampere kupliista. Tulevaisuudessa
tulen tekemään lisää videoita samaan malliin, vlogeja, juttuja tulevasta
ja menneisyydestä sekä mielipidejuttua. Odotan itse ainakin projektiani
innolla ja pyrin kehittymään asiassa kokoajan lisää c: Olen lähdössä
pääsiäiseksi siskoni ja äitini kanssa Viroon joten sieltä saattaa tulla
ehkä hauskaa materiaalia videota varten tai ainakin blogiin. Täytynee
myös katsoa jos vappuna saisi jotain aikaan. Ja näin loppuun kiitos yli 100 tilaajalle!!!
Kirjoitin viime tekstissäni siitä videoprojekti-ideasta. Nyt oon koko viikon vaan intoillu sen takia enkä malta odottaa että pääsisin jo kuvaamaan jotain. Tilattiin viime viikolla kamerajalka ja nyt vaan odottelen sitä sekä kuvaamisen aihetta. Ideana olisi siis kuvata kesälomani tapahtumia mutta luultavasti yritän tehdä videoita jo vähän aijemmin. Kys. videoissa alustaisin ensin päivän suunnitelmia, kertoisin ehkä jotain juttuja teemaan liittyen ja sitten loppupäivän kuvailisin aina kun tapahtuman keskellä sopiva hetki koittaisi. Myös jonkinäköistä mielipidevideota voisi tehdä, sillä huomasin pystyväni ilmaisemaan paljon paremmin asiotani puhumalla kuin kirjoittamalla. Ihan käytännönsyistä tulisi kuitenkin harjoitella ensin. Pitää katsoa miten kamerani toimii, taikka videonmuokkausohjelma ja ehkä tärkein, mun oma ääni. Vaikka olenkin innoissani epävarmaksi minut saa ääneni. En ole koskaan tykänny siitä mutta olen oppinut olemaan sen kanssa. Kuitenkin mun kannattaisi vielä siedättää itteeni mun omalle äänelle : D ja myös testata sitä että kuinka kovaa ja miten mun kannattaa puhua että se kuulostaa hyvältä videolla.
Tällä viikolla ei muuten mitään kummallista ole tainnut tapahtua paitsi maanantaina äiti toi sängyn kämpilleni. 1,5 vuotta nukuin sellaisella avattavalla "nojatuolilla". Se oli loppujen lopuksi melko epämukava nukkua. Sen sisällä oli rautatanko joka painoi selkää mutta petareiden läpi sitä ei paljoa tuntenut. Usein aamusin herättyäni selkäni ja niskani olivat jumissa. Nyt kun sain Hämeenlinnan sänkyni kämpilleni olen nukkunut mainiosti. Ositmme myös laatikoita yms. tavaroiden säilytystä varten ja nyt huone näyttää siistiltä tilavalta ja kotoisalta. Entisestä sängystäni tuli sitten nojatuoli jona se toimii oikein hyvin c:
Uudesta sängystä innostuneena päätin telmiä siinä.
Eilen menin Mintun kanssa Millan luo Hyvinkäälle yöksi. Oli oikein mukava ilta. Haettiin pizzat, juotiin vähän ja katosttiin järkyttävää yaoi animea jolle saatiin nauraa ihan kippurassa. Illan huippu taisi olla se kun haettuamme pizzat kävelimme keskustassa automme luokse mutta sen luona odottikin hämmentävä näky. Toinen auto oli kiinni automme kyljessä, eikä lähelläkään viereistä parkkiruutua vaan se oli ikäänkuin sivuttain, puoliksi ajotiellä (Taisi olla reippaasti enemmän kuin puoliksi)... Siinä sitten ihmeteltiin että mitä helvettiä, saa kuski olla aika päissään jos jättää auton noin vaan ja lähtee pois paikalta. Soitettiin sit poliisille ja numeropalveluun mutta hetken tilannetta ihmeteltyämme kävi ilmi että jollakin oli jäänyt käsijarru laittamatta päälle joten auto oli valunut meidän auton kylkeen. Koska omistajaa emme saaneet tavoitettua työnsimme auton pois tieltä ja lähdimme takaisin Millalle mutta hämmennys jäi vielä hetkeksi keskuuteemme. Millan ja Mintun auto on varmaan maailman epäonnekkain auto. Sen kyydissä olemme jämähtäneet keskelle kymppitietä, kaikki paiskoo ja runnoo sen auton kylkiä ja sen kyydissä ollaan monta kertaa seikkailtu kyseenalaisesti vieraissa kaupungeissa. Auto parka. Mutta aina onneksi ollaan vältytty isommilta onnettomuuksilta c:
VR
Mutta eipä kai muuta tälläkertaa. Pahoitteluni kuvien hunosta laadusta ja puuttellisesta määrästä. Nyt kevään tullessa pystyn luultavasti ottamaan enemmän parempia ja monipuolisempia kuvia oikealla kameralla.
Nyt illalla herkuteltiin näillä (Amerikkalaisia pannukakkuja <3)
No jo on dramaattinen otsikko mutta kyllä se aiheeseeni liittyykin, nimittäin puhun aina siitä kuinka rakastan taidetta., haaveilen tatuoijanurasta ja kuinka piirtäminen ja maalaaminen on niitä mun juttuja. Moni ei kuitenkaan tiedä että harrastin ennen myös animoimista eli animaatioiden tekemistä. Löysin kyseisen taiteenmuodon jo n.10-vuotiaana kaverini kanssa. Siihen aikaan olimme hulluna witch-sarjakuviin ja tv-animaatioon. Teimme paljon yhteisiä animaatioprojekteja ja muutenkin tykkäsimme piirrellä ja viettää aikaa yhdessä tehden videoita, omia sarjakuvia ja lehtiä.
Minulle ei ole koskaan opetettu animoimista, yhdessä kaverini kanssa ahersimme paintin ja windows movie makerin parissa saadaksemme kuvamme liikkumaan. Se ei ollut helppoa, ohjelmat jumittelivat, töitä katoili, ja vaikka animointi olisi onnistunut hyvin ei piirrustustaitomme olleet vielä kummoisia. Mutta jostain jokaisen pitää alottaa. Manga sekä anime oli tähän aikaan suuri osa elämääni ja kokoajan olin tekemässä uusia animesarjoja jotka jäivät kesken kun olin saanut kasaan 5 sekunttia alkuteksteistä.
(Jouluanimaatio vuodelta 2007, tein tämän yhdessä kaverini kanssa luokan joulujuhliin (Minun ovat selkeästi rumemmin tehdyt kohdat <3)
Animaatioiden ja animen kautta löysin tieni you tubeen ja ryhdyin niitä ajallaan sinne laittamaan. You tube on kieltämättä julma paikka huonon englannintaidon omaavalle lapselle. Ilkeää kommenttia lenteli ja vastaan tuli ties mitä trolleja vaikkei niin pienenä edes tietänyt mitä ne sellaiset trollit ovat. Mutta siellä tutustuin moniin mukaviinkin ihmisiin jotka auttoivat minua harrastukseni parissa ja kielittaitoni kehittämisessä. Rakensin heidän kanssaan ystävyys-suhteita ja joihinkin pidän yhteyttä vielä nykyäänkin. Jotku asiat mitä niihin aikoihin tein hävettää minua vieläkin, olin hyvin naiivi, epäilemätön ja tyhmä mutta itseluottamusta minulta ainakin löytyi, ehkä vähän liikaakin.
(Klippi elokuvaprojektistani joka tietenkin jäi kesken 2009. Tämän ajan animaatioita katson jo mielelläni ja ihmiettelen kuinka suuri ero tähän 2009 puolivälissä tehtyyn videoon on sen vuoden alussa tehtyihin verrattuna)
Vuodet kului ja kehityin animoimisessa. Nykyäänkin katselen vanhoja animaatioitani ja mietin "Jumalauta, miten mä joskus pystyin tohon?". Sain kasaan itselleni you tubessa jopa 800 tilaajaa. Aikojeni loppupuolella sain paljon kommentteja ja olin jo hyvin tyytyväinen animaatioideni sujuvuuteen ja piirrustustyyliini vaikka en kyseisestä tyylistä nykyään kovin tykkääkkään.
(Mielenkiintoinen video kiitoksena kanavani tilaajille 2010. "You tube aikojeni" loppupuolelta.)
8-luokan puolivälissä inhottavin kuitenkin tapahtui. Unohdin You Tube salasanani. No normaalisti siinä tilanteessa vain haettaisiin uusi salasana sähköpostista mutta kun minulla olikin vahvistusosoitteena sähköposti jota ei enää ollut edes olemassa. Ei siinä mitään ollut tehtävissä. Monta kuukautta yritin salasanaani muistella, penkoa laatikoita toivoen että sieltä löytyisi lapulle kirjoitettu salasana ja saada vanhaa sähköpostiani toimimaan, mutta en vain päässyt enää tililleni. Siinä samalla into animoimiseen lopahti totaalisesti. Ei tapahtunut minua niinkään lannistanut mutta tuntui uuvuttavalta aloittaa kaikki alusta ja kiinnostukseni siirtyikin siinä vaiheessa muihin asioihin kuten takaisin traditionaaliseen piirtämiseen, sarjakuviin ja maalaamiseen.
(Viimeisin "aikaansaannokseni" 2011)
Nyt harmittaa vähän etten jatkanut animoimista, voisin olla nykyään jo ties kuinka hyvä jos olisin jatkanut. Ei se animoimisen taito tietenkään mihinkään katoa mutta kun pitää pitkää taukoa niin kaikki se vaiva mitä animaation tekemiseen tulee nähdä tuntuu vaan hankalalta eikä nykyään ole tarpeeksi aikaa. You tube aikoinani en nähnyt edes kovin usein kavereitani ja istuin tunteja ja päiviä koneella, silloin ehti saada paljon aikaiseksi.
Puhun harvoin uusille ihmisille entisestä harrastuksestani sillä 1. You tube tilini on täynnä noloja (ja mukavia asioita) enkä voi enää niiden siellä oloon vaikuttaa 2. Harva harrastaa animoimista ja se tietenkin herättää kiinnostusta mutta kun en sitä nykyään pahemmin tee tunnen turhaksi edes mainita sitä. 3. Tuona aikana elin ikään kuin omassa maailmassani johon vain pari internetin ulkopuolista ystävää kosketti. Tähän maailmaan ei kuulunut ketään tuttujani ja se ikään kuin on jäänyt koskemattomaksi omaksi ajakseen.
Tuo vaihe elämästäni on ollut minulle monella tapaa hyvin merkittävä, se on kasvattanut minua ihmisenä, taiteilijana ja internetin käyttäjänä. En tiedä kuinka moni tätä ymmärtää mutta luulen että jokainen on kokenut joskus intohimoa joka on taantunut tai elämänvaiheen joka kaikessa noloudessaan on kasvattanut. Olisi kiva tietää millaisia ajatuksia sinussa herää. Mutta kiitos jos jaksoit lukea <3 Jatkan nyt surkeaa yritystäni uuden animaation kimpussa ja painun sitten nukkumaan.
