Jospa joskus tai ehkä jopa aikaisemmin

Makaan sängyssä hereillä puoli kolmelta sunnuntaiyönä. Mun päässä liikkuu liikaa ajatuksia, vaiko liian vähän, en ole varma. 

 Pitkästä aikaa mulla on hyvä olla ja se tuntuu oudolta. Suorastaan syntiseltä. Voiko todella olla että musta on tulossa taas onnellinen? Pelkään että kohta mä taas romahdan, joudun ottamaan takapakkia ja pian olen jälleen itsekaivamani kuopan pohjalla. Mutta ei, nyt mä seison jalat maassa katsoen mitä elämä ympärilleni tuo.

 

Yhtä ja toista on taas tapahtunut. Lukuloma ja kirjotukset ovat jo ohi ja oikeastaan en edes tiedä miten kirjotukset meni. Koulu alkoi tällä viikolla ja tuntuu oudolta istua oppitunneilla. Tänävuonna on masentanut ja ollut abi juttuja niin paljon että en muista milloin olisin viimeksi ollut koulussa tunneilla.

 Oon nähnyt taas kavereita. Elämänilo on ainakin osittain palannut. Baarissa tullut käytyä turhankin usein, olin viikko sitten Haloo Helsingin keikalla, yksi päivä tein Veeran kanssa sushia, tänään oli pikkusiskon synttärit ja ennen kaikkea olen viettänyt hurjan paljon aikaa Yolandan kanssa. 

Tunteet heittää kärrynpyörää enkä tiedä miten päin olla. Olen innoissani ja luvattoman tyytyväinen mutta tätä menoa saatan päätyä tekemään virheitä, sanomaan asioita. Mutta voi kamala kuinka mä en saa susta tarpeekseni.

Huuda

Miten mä saisin sut tajuumaan että kaikki ei ole niin yksinkertaista ja itsestäänselvää?

Elämä ei pysy paikoillaan vaan sen kulkee eteen päin ja joku päivä mä vielä kuljen sen mukana sellaisena ihmisenä mitä nykyisyys on musta muokannut. Silloin voi olla jo liiaan myöhäistä.

Menneeseen ei voi palata, ongelmia ei voi sivuuttaa eikä pahaolo katoa vetäytymällä iloiseen kuplaan.

Oonko mä sulle sen arvoinen? Onko sulla aikomus kuunnella mua? Sillä vielä ei ole liian myöhäistä ottaa mua kädestä kiinni.

Elämässä on tapahtunut vaikka ja mitä enkä usko että siitäkin on jo niin pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin tänne. Ero on kaihertanut mieltäni ja olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä. Olen nähnyt paljon ystäviä ja yhtä jota näin viimeksi viimekesänä. Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin.

 Ylioppilaskokeet stressaavat mut hengiltä. Eilen oli englannin kuuntelu joka omasta mielestäni meni ihan hyvin. Tänään vuorossa oli saksan kuuntelu joka meni mun arvion mukaan hyvin mutta en haluu herätellä liikoja toiveita sillä olen tunnetusti surkea saksassa. Huomenna on sitten penkkarit! Hassu päivä kun heitellään rekan lavalta lapsille karkkia ja puetaan päälle hauskat vaatteet. Itsehän nousen rekan kyytiin Nuuskamuikkuseksi pukeutuneena. Harmittaa vähän että toisin kuin useimmat kaverit en voi vielä juhlistaa valmistumista. Menen mukaan abiristeilylle mutta en ole valmistumassa vielä n. vuoteen. Eihän puolivuotta pidempi aika lukiossa ole paha mutta mä haluisin jo edetä elämässä. Mä en tiiä mitä tulevaisuus tuo, mä en tiedä enää yhtään mitä mä teen, jokin aika sitten mulla oli vielä selvä visio: yhteiseloa ja kuva-artesaania. Mä en halua jumittaa yksin täällä tutussa paskaisessa huoneessani itkien menetettyjä ja peläten tulevaa, vaan mä haluun jo astua sinne.

 Silloin kun mä muutin Tampereelle mä luulin ihan oikeesti että jäisin tänne loppuelämäkseni ja noh mistäs sitä tietää jos joskus tänne asettuisinkin. Ihastuin tähän kaupunkiin ensisilmäyksellä. Kieltämättä Tampere on yhä lempikaupunkini mutta tässä elämäntilanteessa sillä ei ole paljoa annettavaa mulle. Ystävät joihin tutustuin vasta alle kolme vuotta sitten hajaantuvat kohta jo omille teilleen ja mä jään tänne muutaman hassun lusmun kanssa.

 Päivä kerrallaan olo helpottaa mutta vähänväliä mun silmät  täyttyy kyynelistä kesken arkiaskareiden: kun mä katson mun peilikaappiin, kun mä yritän käydä käsiksi vanhoihin sotkuihin. Liikaa muistoja, murehdittavaa, menetettävää ja stressatavaa. Penkkareiden jälkeen alkaa kuitenkin kolmen viikon lukuloma ja aijon ottaa siitä kaiken hyödyn irti: lukea, lepuuttaa hermojani, nähdä Ninaa ja toivottavasti saada asioita johonkin suuntaan. 

Hyviä iltoja kaikille! Yritän päivitellä tänne lisää penkkareiden ja abiristeilyn jälkeen jos olisi vaikka jotain iloista lörpötettävää. Käykää myös You Tuben puolella katsomassa videoita jotka tein siinä joulun jälkeen. Löytyy nimellä  MoroAlisa