Piirrän kuvaa tämänhetkisistä fiiliksistä. Paperille ilmestyy sanoja popedan kappaleesta "Tahdotko mut tosiaan", lumihiutaleita leijailee paperin oikeassa alareunassa ja kuvan hahmolla on päällä nahkatakki ja kädessä pullo kaljaa. Palelen koleassa huoneessa ja kuuntelen viimekesän hitti kappaleita. Kuvittelen itseni toiseen maailmaan, siihen viimekeisäiseen. Toivon tanssivani nuotion äärellä hyvässä seurassa, kädessä viileä tölkki lonkeroa. Taustalla soisi tuttua suomipoppia jonka mukana kaikki osaisi laulaa. Ei tarvisi mennä nukkumaan, aamupäivän torkkujen jälkeen voitaisiin juosta järveen, vaikka vaatteet päällä jos bikinit eivät olisi sattuneet mukaan.
Olen aina ollut kesänlapsi enkä pahemmin viimevuosina ole talvesta pitänyt. Tänävuonna olen kuitenkin oppinut olemaan valittamatta niin paljoa ja pysähtynyt katsomaan lumenpeittämiä koivunoksia ja niitä kauniita lumisia peltoja joiden taustalla aurinko nousee heittäen kylmänsiniselle taivaalle sävyt oranssista ja violetistä.
Kaikesta huolimatta kaipaan kesään. Kaipaan sitä tunnetta kun ei tarvitse olla sidottuna mihinkään melkein kolmeen kuukauteen. Voi vaan mennä ja tulla eikä kylmä sääkään häädä sisälle. Haluun tehdä ensikesästä parhaan mahdollisen: Lontoon reissu, jotku festarit, Desucon, mökkeilyä, seikkailuja, bileitä, uimista, entistä enemmän juomista, matkustelua ja valvomista.
Kesän haaveiluista havahdun nykyhetkeen ja ymmärrän missä olen. Taidan olla hukassa. Tarvitsen hellän muistutksen siitä minkä vuoksi olen tässä ja mitä minä haluan. Hymyilen ja totean että eletään taas täysillä. Otetaan iloirti päivistä ja tehdään töitä tavoitteiden eteen, ehkä energiaa vielä riittää.
Yli viikon olen pyöritellyt päässäni aiheita joista voisin tänne kirjottaa. Tarjolla olisi vaikka mitä mutta mikään ei kuitenkaan tunnu inspiroivan tällä hetkellä. Elämä vaan kulkee eteenpäin ja tuntuu etten osaa ajatella oikein mitään, teen tyhmiä valintoja ja laiminlyön taas kerran tavoitteitani. Koska mieleni on nyt näin harhaileva ajattelin kirjoittaa tähän muutamia avainsanoja tammikuun keskeisistä asioista ja kertoa niistä lyhyehkösti.
Kaunista, mua vedetään paidasta.
Yukicon - Viimeviikonloppuna olin Espoossea Yukiconissa Millan, Mintun, Memen ja Märin kanssa. Olimme liikenteessä autolla joten viikonlopun aikana saimme kokea jännittäviä autoseikkailuja Helsingin keskustassa jossa meidän hotellimme sijaitsi. Suurimman osan con ajastamme vietimme pelaten korttia. Veerakin kävi lauantaina conissa mutta sunnuntaina hän ei päässyt enää sisään joten kävin Memen ja hänen kanssaan Sumo Sushissa syömässä mikä olikin aivan erinomainen paikka vaikka nimi antaa ihan toisenlaisen kuvan. Viikonloppu oli onnistunut ja piristävä asia pimeän talven keskellä. Ei se kuitenkaan mikään erityisen kummoinen kokemus ollut, perus talvicon sanoisinko. Paino -Huoh! Olen niin kyllästynyt miettimään tätä asiaa. Jokaisella tuntuu olevan jonkinlainen painokriisi (aina) meneillään eikä "läskireisi"- valitukselta voi välttyä. En yhtään tykkää siinä vieressä vakuutella toista hänen itsestäänselvän kauniista ulkonäöstä kun itselläkään ei ole erityisen itsevarma olo omasta painosta ja ulkonäöstä. Joku voisi tietenkin sanoa että turha minunkaan valittaa siitä mitä olen mutta en pahemmin valitakkaan. En tykkää tehdä siitä numeroa sillä tiedostan etten todellakaan ole mikään läski, mutta silti vaikka muille se painanko 3 kiloa sinne sun tänne olisi yhdentekevää, en itse ole tyytyväinen ennen kuin tavoitan ihannepainoni ja kuntoni. Ystävät- Kuukauden aikana olen viettänyt aivan mahtavia päiviä piktäaikaisten ystävieni kanssa, mutta sen lisäksi olen alkanut tutustumaan paremmin muutamiin luokkalaisiini. Vaikka heidän kanssa olen 1,5 vuotta hengaillut en ole silti pahemmin heitä lähestynyt. Mm. eiliset illanistujaiset parin kaverin kanssa oli mahtava idea. Tuli kuultua paljon asioita joita en ennen tiennyt. Samalla kyllä kaipaan erästä ystävääni josta en ole pahemmin kuullut muutamaan kuuakuteen... Motivaatio - Tarviiko tästä sanoa paljoa mitään? Minulla ona aina ollut vaikeaa paneutua koulujuttuihini ja niin on nytkin. Ei vaan jaksa, ei vaan pysty. Pitää oikeasti aloittaa korjaamaan asennettani ja motivaatiotani sillä näin en tule koskaan saavuttamaan tavoitteitani. Espoo - Oi kaupunki jossa olen rampannut koko tammikuun. Tai no siltä tuntuu vaikka olen siellä käynytkin vain kolme kertaa kuun aikana. Olen nähnyt paljon ihanaa Veeraa <3 Olen ollut hänen luonaan Espoossa ja hänkin kävi kerran porukoillani Hämeenlinnassa. Espoossa oli myös edellämainittu Yukicon ja olin myös pari viikkoa sitten katsomassa kaverini lukion musikaalia joka oli muuten aivan mahtava! Musikaalin nimi oli Nahkatakkinen tyttö mikä kertookin varmaan sen mitä kappaleita musikaalissa laulettiin. Kuvataidekoulun päättötyö - Päättötyöni edistyy huimaa vauhtia ja sain viimeisen päättötyöni osan hyvälle mallille jo kolmessa kerrassa. Päättötyön deadline on muistaakseni maaliskuun lopulla. Nyt on rutkasti aikaa nyhvätä yksityiskohtia ja tehdä porfoliota. Vanhojentanssit- Nämäkin lähestyvät ja enää kolme viikkoa tansseihin! Suurin osa tansseista on jo onneksi hallinnassa ja mekkokin on melkein valmis. Jännittää!
Odotan kyllä innolla tammikuun loppumista. En tiedä mitä siitä edes sitten hyötyisin mutta haluan vain päästä eteenpäin edes jollain tasolla. Kohti kesää ja pois pimeydestä ja ensiviikon koeviikosta.
