Newborn

No moro taas! Tervetuloa lukemaan blogiani "uusin silmin" ja näin ollen haluan itsekin päästää irti joistakin hölmöistä oletuksistani ja tavoistani.

Niin se pieni ihminen vaan kasvaa, kasvaa paljon ja nopeasti. Tässä mä taas mietin mitä kaikkea tein vuosi sitten ja päähäni nousee muistoja jotka herättää enemmän kuin myötähäpeää. Naurattaa kun miettii miten se järjellinen ajattelu oli niin pientä ja antoi vain kaiken tapahtua sen hetkisten tunteiden mukaan, ja silti vaikka tuli hölmöiltyä vaikka miten kuvitteli olevansa niin "aikuinen". Vitut mikään aikuinen ole ollut ja ole todellakaan vieläkään. Niin paljon vuoteen ja puoleen on kyllä mahtunut että ilman niitä typeriäkään muistoja ei oltaisi päästy tähän asti.

Vuosi on toisaalta pitkä aika mutta sinne sekin taas vaan meni. Voisin kertoa menneestä vuodestani taikka railakkaasta vuodenvaihteestani mutta jätän sellaiset johonkin toiseen kertaa ja puhun nyt blogistani.
 Aloitin blogini pitämisen 15.4.2012, silloin kirjoitin blogiini naiivisti mitä mieleeni tuli, kaiken mitä minulle oli käynyt. Swan lake oli silloin vielä päiväkirjani. Kun lukijoita tuli enemmän ymmärsin etten voi vuodattaan nettiin mitä vain. Vaikka ihmismieli on utelias ja kiinnostavintahan on kaikista henkilökohtaisimmat asiat, ne asiat kuuluvat kuitenkin yksinomaan minulle ja siksi kerronkin ne nykyään vain omalle perinteiselle päiväkirjalleni.
 Myöhemmin tuli vaihe kun aloin lukemaan kauniita lifestyle blogeja. Miksen minäkin olisi kokeillut? No niin miksenköhän. Kyllähän materia ja kaikki kaunis ilahduttaa minua mutta miksi kukaan muukaan jaksaisi katsella aina samaa naamaani jos en jaksa katsella sitä edes itsekkään. Muutenkin nyt on sellainen väsymys iskenyt että ketään tuskin kiinnostaisi tuijottaa meikitöntä naamaani sängyntuuheilla hiuksilla. En nykyään jaksa lukea paljoa muidenkaan lifestyle blogeja, selaan vain kuvat ja poimin mieleeni pari hassua sanaa joista voin muodostaa jonkinlaisen kokonaisuuden "tekstistä" mieleeni. Onhan niitä hyviäkin lifestyle blogeja, mutta sitten on taas niitä jotka ovat täynnä satoja melkein samanlaisia kuvia siitä omasta pärstästä. Puolet kyseisten blogien tekstistä pohditaan minkäköhän väriseksi sitä sitten värjäisi hiuksensa ja loppuun liitetään "asiallinen" tai "koskettava" tektinpätkä omista peruskouluajoista tai maailman yleisestä väärydestä mitä jokapuolella nyt muutenkin jankataan. Kuka sellaista jaksaisi? En toki tarkoita sitä etteikö blogiin saisi laittaa kuvia itsestään, omat ovat ihmisten blogit ziisus sentään, kenen muun naama siellä sivupalkissa sitten kuuluisi komeilla : D?

Mitä sitten jatkossa blogiltani haluan? Haluan keskittyä jakamaan elämäni iloisia sekä ehkä surullisiakin hetkiä kanssanne. Kertomaan mielipiteitäni ja tuntemuksiani ilman että stressaisin tuleeko niistä nyt jotain sanomista. Haluan kirjoittaa blogiani aina silloin kuin siltä tuntuu ja miten haluan, enkä vain tiettyjen aikarajojen välein, tiettyyn muottiin sovitettuna. Haluan saada blogini lentämään omalla tavallani.

"We have to accept facts as facts"

- Ai Yazawa