Me oltiin niitä jotka kantaa musiikkia mukanaan.

Yritän ottaa kaiken ilon vapaapäivistä irti. Luen mangaa ja piirrän niin paljon kuin sielu sietää. Vietän aikaa ihmisten kanssa minkä kerkeän. Ulkoilutan Pixietä ja pidän seuraa siskolle. Hengitän kesäistä tuulta ja toivon hyviä ilmoja.

Viimeviikon keskiviikkona palasin kämpilleni Tampereelle. Katselin junasta kesäisiä maisemia ja kuulin puhelimestani viestiäänen joka tuli luokkalaistemme whatsapp-ryhmästä. Huokaisin ja kirjoitin haluavani uimaan. Veera kertoi että olisivat menossa uimaan yhdeksältä illalla ja päätin liittyä seuraan. Kävin kaupungilta ostamassa bikinien yläosan sillä bikinini olivat jääneet Hämeenlinnaan. Alaosana käytin hauskoja ankkashortsejani. Kävelin varttiavaille yhdeksäksi Tiialle jossa tapasin Veeran sekä Martan, sitten matkasimme kaupan kautta rannalle jossa Sanni ja Wille odottivat. Vesi oli todella "raikkaan" viielää ja totutteleminen vei aikaa. Minua vähän kauhistutti se että menimme suoraan rappusilta uimaan. En nimittäin ole kovin hyvä uimaan vaikka siitä nautinkin. Näsijärvi oli jotenkin isompi kuin olin ajatellut vaikka tiesin hyvin entuudestaan sen olevan kookas. Pulikoimme järvessä kuitenkin hyvän aikaa ja veteen alkoi tottua. Kun olimme saaneet tarpeeksi uimisesta päätimme lähteä Pikkukakkosen leikkipuistoon Willen kautta (jossa vaihdoimme märät vaatteemme kuiviin). Puistossa pistimme muusiikit soimaan. Liitin Tiian mahtavat minikajarit ipadiini ja ryhdyimme leikkimään kuin sen ikäiset lapset joille puisto oli tarkotettu. Oli aidosti hauskaa, sellaisella tavalla että ei miettinyt mitä on tuleva milloinkin, tässä ollaan vatsa täynnä hyvää oloa. Ohi kulki ehkä vähän känninen mies joka sanoi meille "Tulkaa pois että lapset pääsee aamulla leikkimään"... Nauroimme ja mietimme mitä se vaikuttaa lasten aamuleikkeihin jos telmimme puistossa yöllä. Jossain vaiheessa päätimme vaihtaa puistoa toiseen. Kannoimme musiikit mukanamme ja naureskelin että nyt me ollaan niitä ärsyttäviä ihmisiä jotka kantaa musiikkia mukanaan liikkuessaan ympäriinsä. Seuraavassa puistossa kokeilimme tietenkin kaikki vempaimet läpi. Puhuimme niitä näitä, tosi väsyneitä juttuja. Puistossa vierähti lähes tunti ja porukkamme Tiiaa lukuunottamatta päätti lähteä vielä ABC:n heseen syömään, sillä itselläni ei ainakaan ollut kämpillä yhtään mitään suuhun pantavaa. Tilasin Hesessä Soijatortillan joka oli muuten todella hyvää. Tunnelma oli mukava ja leppoisa. Katsoimme kelloa ja huomasimme sen olevan jo kaksi yöllä. Pari kaveriani naurahti että se oli heidän ensimmäinen kertansa yöllä hesessä, itselläni tuli mieleen eräs painajaismainen kylmä ilta jonka päätteksi kaverini oli tarjonnut minulle aterian samaisessa Hesessä. Syötyämme sanoimme heipat Willelle ja Martalle ja kävelin sitten kalevaan samaa matkaa Veeran ja Sannin kanssa. Tälläkertaa vastaan ei tullut itsensäpaljastelijaa niin kuin viimeksi kun Sannin kanssa oltiin jostain keskiviikkoyönä tallusteltu kotiin. Kämpillä tein vielä kaikki iltatoimet vaikka olin rättiväsynyt. Siinä mietin että kumpa kaikki kesäpäovät olisivat yhtä railakkaita.

Kesälomaa on takana vasta pari viikkoa ja haluan kokea niin paljon. On niin paljon hauskaa odotettavaa ja tehtävää, mutta jotenkin tuntuu että jokin estää minua. Sisälläni kuitenkin kihelmöi ja mietin asioita aivan toisesta kuvakulmasta kuin ennen. Tapahtuuko jotain?