Olisiko jo aika muuttua?

Uudella kamerallani otettu kuva veden alta.

Kertakaikkiaan en tiedä mitä minun tulisi tehdä kanssani. Elämä tuntuu jatkuvalta pettymysten sarjala ja tuntuu että raja on tullut jo useamman kerran vastaan. Silti naiivina ja positiivisena ihmisenä jaksan aina luottaa ihmisiin ja lopulta kaikki kaatuu jälleen päälleni. Jollain tapaa tykkään siitä minusta joka jaksaa aina antaa kaikkensa, mutta olen tullut siihen pisteeseen että se vain sattuu liikaa. En kestä enää yhtäkään eroa, hylätyksitulemista, menetystä, mitä vaan. Alan kyseenalaistamaan onnellisten lopppujen todenperäisyyttä. Ehkä ei ole olemassa mitään onnellista loppua, todellista rakkautta tai onnellista loppuelämää. Ehkä on olemassa vain onnellisia ajanjaksoja jotka kestävät pidemmän tai vähemmän aikaa.
  Voisin uskoa fraasiin "Se ei johdu susta vaan musta" mutta kun tätä kuulee tarpeeksi monta kertaa, niin voiko se enää pitää paikkansa? Olen miettinyt sitä että miksi mut aina jätetään? Mikä mussa ahdistaa ihmisiä? Kyllä, mä olen lojaali, huolehtiva, innokas ja temperamenttinen. Kyllä, olen myös itsekäs, masentunut, pelokas, mustasukkainen sekä hankala. Mä ymmärrän että nämä piirteet voivat olla joillekin liian hankalia käsitellä mutta mä en tahdo mitään pahaa. Mä en ole kenenkään riippakivi tai kahlitsija.
 Mä en kaipaa vakavaa sitoutumista, mä en kaipaa vielä unelmien satuhäitä tai yhteistä kotia. Se mitä mä kaipaan on läheisyys. "Pidä musta kiinni" "Tule syliin". Sitä että voi pussailla ja illantullen käpertyä saman peiton alle nukkumaan. Mä kaipaan sitä että joku kaipaa. "Mä haluan olla sun kanssasi, mulla on ollut ikävä sua"-lause alkaa kuulostamaan jo vieraalta. Mä haluan jakaa seikkailun: kävelyitä kesäöinä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia ja paljon naurua.
 En jaksa enää pettyä, kantaa kaunaa ja särkynyttä sydäntä. Haluan viimein antaa anteeksi ja päästää irti (vaikka sinulle vaikutan olevan nykyään yhdentekevä.) Haluan nousta heti jaloilleni ja pitää sinut elämässäni (vaikka en voi kieltää ettenkö tulisi enää haluamaan sinua.)
 Tästä lähtien haluan olla se tyttö joka hymyilee ja tuo mukanaan iloa. Haluan olla se tyttö jonka kaikki haluavat mutta joka ei halua ketään. Voin antaa muiden tulla lähelle, voin hymyillä ja tarttua kädestä, mutta en avaa enää suutani. En anna enää itsestäni. En avaa enää sydäntäni.