Jospa joskus tai ehkä jopa aikaisemmin

Makaan sängyssä hereillä puoli kolmelta sunnuntaiyönä. Mun päässä liikkuu liikaa ajatuksia, vaiko liian vähän, en ole varma. 

 Pitkästä aikaa mulla on hyvä olla ja se tuntuu oudolta. Suorastaan syntiseltä. Voiko todella olla että musta on tulossa taas onnellinen? Pelkään että kohta mä taas romahdan, joudun ottamaan takapakkia ja pian olen jälleen itsekaivamani kuopan pohjalla. Mutta ei, nyt mä seison jalat maassa katsoen mitä elämä ympärilleni tuo.

 

Yhtä ja toista on taas tapahtunut. Lukuloma ja kirjotukset ovat jo ohi ja oikeastaan en edes tiedä miten kirjotukset meni. Koulu alkoi tällä viikolla ja tuntuu oudolta istua oppitunneilla. Tänävuonna on masentanut ja ollut abi juttuja niin paljon että en muista milloin olisin viimeksi ollut koulussa tunneilla.

 Oon nähnyt taas kavereita. Elämänilo on ainakin osittain palannut. Baarissa tullut käytyä turhankin usein, olin viikko sitten Haloo Helsingin keikalla, yksi päivä tein Veeran kanssa sushia, tänään oli pikkusiskon synttärit ja ennen kaikkea olen viettänyt hurjan paljon aikaa Yolandan kanssa. 

Tunteet heittää kärrynpyörää enkä tiedä miten päin olla. Olen innoissani ja luvattoman tyytyväinen mutta tätä menoa saatan päätyä tekemään virheitä, sanomaan asioita. Mutta voi kamala kuinka mä en saa susta tarpeekseni.